Rohkeasti leppävirtalaisten puolella
Setlementti Ukonhatun kasvutarina todistaa, kuinka kauas voivat muutaman ihmisen innostus ja näky kantaa. Alusta asti mukana ollut toiminnanjohtaja Eija Teerineva sanoo nähneensä työssään elämän koko kirjon.
Leppävirtalaisen Setlementti Ukonhatun tarina todistaa, että joskus pieni ja vaatimaton alku voi kasvaa isoksi ja vaikuttavaksi, kauas kantavaksi toiminnaksi.
Ukonhattu sai alkunsa pienestä työtilasta sekä muutaman ihmisen innostuksesta ja ymmärryksestä, että hyvin järjestetty vapaaehtoistyö voi olla yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa.
Ukonhatun syntytarinan taustalla on myös isoa ja painavaa – ihmisten hätää ja huolta. Pelko syntyi, kun psykiatrisia laitospaikkoja ryhdyttiin 1990-luvun lamavuosien seurauksena vähentämään ja ihmisiä ohjaamaan avohoitoon. Kuinka läheiselleni nyt käy, kysyi moni huolehtiessaan hoitoa tarvitsevan tilannetta.
”Huoli oli todellinen”, muistaa toiminnanjohtaja Eija Teerineva, joka on nähnyt Ukonhatun kasvun pienimuotoisesta vapaaehtoistoiminnasta merkittäväksi asumispalvelujen tuottajaksi ja tämän myötä nousun Leppävirran suurimpien työnantajien joukkoon.
Teerinevan oma polku Ukonhatussa alkoi juuri vapaaehtoistoiminnan vetäjänä.
”Vapaaehtoistyön merkitys alettiin nähdä aivan uudella tavalla, myös Leppävirralla”, Teerineva kertaa.
Hän nostaa esiin henkilöitä, jotka olivat ratkaisevassa roolissa toiminnan käynnistyessä 1995: Helvi Juvonen, Marketta Takku sekä Elsa Hemming, Leppävirran silloinen kunnan sosiaalijohtaja.
”Kolmikolla oli yhteinen näky siitä, että vapaaehtoistyötä pitää koordinoida kuntalaisten hyväksi. Ja että tämä vaatii pitkäjänteistä, osaavaa työtä. He uskoivat tavoitteen toteutuvan, jos toimijaksi saadaan yhdistys.”
Naiset kävivät tutustumassa setlementtitoimintaan Tampereella ja vaikuttuivat niin, että päättivät perustaa Leppäviralle setlementtiyhdistyksen. Perustamiskokoukseen he kutsuivat Setlementtiliiton silloisen pääsihteerin Risto Pontelan.
Juvonen ja Takku johtivat sittemmin kumpikin useiden vuosien ajan Ukonhatun hallitusta.
Nimi löytyi kasvikirjasta
Miksi Leppävirran setlementtiyhdistys nimettiin Ukonhatuksi? Kysymys nostaa hymyn Eija Teerinevan kasvoille.
”Nimeä oli ymmärtääkseni pohdittu selaamalla kasvikirjaakin. Sieltä nimi oli lopulta löytynyt.”
Ihan aluksi Ukonhattu oli yhtä kuin kunnalta käyttöön saatu pieni toimisto ja yksi työntekijä, toiminnanohjaajaksi kunnan rahoituksella pestattu Teerineva.
”Tarjosimme toimistotilassamme kaikille kuntalaisille avointa kansalaistoimintaa, muun muassa suosittua mammakahvilaa. Paikalla oli päivittäin parikymmentä ihmistä – pikkulasten äitejä, vanhuksia, työttömiä. Kahvittelun ohessa oli laulupäiviä ja hanurinsoittoa.”
Aika pian toiminta laajeni, kun Setlementtiliiton kautta tuli mahdollisuus hakea avustusta hankkeisiin. Niistä ensimmäisiä oli pitkäaikaistyöttömille naisille suunnattu ”Uusi mahdollisuus” -hanke.
Pian syntyi tarve miettiä, mitä muuta Ukonhatun toiminta voisi olla aikana, jolloin Suomi yhä pyristeli 1990-luvun alussa syntyneen laman puristuksessa. Vuosikymmenen kääntyessä kohti loppua psykiatrisia laitospaikkoja alettiin vähentää ja asiakkaita siirtää avohoitoon.
”Omaisten huoli oli suurta. Kuka huolehtii enää läheisistämme, he kysyivät.”
Kimppatalo syntyi rohkeasta ideasta
Eija Teerineva ja Ukonhatun hallitus reagoivat kuntalaisten huoleen. He hakivat Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY) investointiavustusta mielenterveyspalveluja tarjoavan palvelukodin rakentamiseen.
Leppävirran kunta näytti ehdotukselle vihreää valoa, samoin tekivät RAY sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA. Rakennushankkeen budjetti nousi yhdeksään miljoonaan markkaan.
Rakentaminen alkoi 1999. Seuraavana vuonna Leppävirran keskustan tuntumaan nousi kolme rakennusta – Ukonhatun Kimppatalon palveluasumisen kokonaisuus sai alkunsa.
Kimppatalon valmistuttua Teerineva oli nimetty Ukonhatun toiminnanjohtajaksi. Asumispalvelujen käynnistäminen vaati 32-vuotiaalta johtajalta paitsi rohkeutta, myös kykyä nähdä tulevaa.
”Kun asiat ja tilanteet tulevat kohti, niihin on tartuttava”, Teerineva tiivistää periaatteen, jolla Ukonhattua on kehitetty vuodesta 1995.
”Selvitimme ennen rakennusurakkaamme tilannetta yhdessä hallituksen jäsenten kanssa. Erittäin monella taholla oli huoli mielenterveyspotilaista, eikä kunnassa ollut yhtään palvelutaloa. Tarve oli ilmeinen.”
Arvio tarpeesta osui oikeaan: Kimppatalon avajaisista oli kulunut vasta vuosi, kun rahoitusta haettiin jo laajennukselle.
”Budjetti oli jälleen yhdeksän miljoonaa markkaa”, Teerineva kertoo.
Kasvun takana avarakatseinen hallitus
Ukonhatusta on kasvanut yhdistys, jonka palveluasumisen yksiköissä on 74 paikkaa mielenterveyskuntoutujille, kehitysvammaisille, aivan erityistä tukea tarvitseville sekä vanhuksille.
Kimppatalo on kasvanut viiden talon kokonaisuudeksi, jota täydentää kivenheiton päässä oleva, kunnan omistuksessa oleva vuokrataloyhtiö Karpalokoti. Uusin kohde on vuonna 2016 Ukonhatun tarpeista alkunsa saanut valmistunut Pappilanpuiston yksikkö, jossa on vanhusten hoivakoti ja senioreiden vuokra-asuntoja. Ukonhattu on vuokrannut kiinteistön vanhusten hoivakodille ja vuokra-asumiselle. Kaikki paikat ovat lähes aina täynnä.
”Parhaimmillaan 14 kuntaa on ostanut palvelujamme”, Eija Teerineva summaa.
Pohtiessaan Ukonhatun kasvutarinaa Teerineva jakaa kiitosta yhdistyksen hallitukselle ja puheenjohtajille.
”Olemme aina saaneet mukaan avarakatseisia ja rohkeita ihmisiä.”
”Palvelukotiemme ensimmäisellä johtajalla Tyyne Kauhasella oli työhön lämmin, luja ja valtavan ammattitaitoinen ote. Hallituksemme puheenjohtaja Raili Laitinen oli talouspuolen osaaja. Hän todella hallitsi numerot, mutta myös asiakkaiden lämpimän kohtaamisen”, Teerineva listaa keskeisiä henkilöitä.
Työtä ohjaavat setlementtien periaatteet
Ukonhatun nykyisen roolin Eija Teerineva näkee kirkkaana:
”Tehtävämme on tarjota sitä, mitä kuntalaiset Leppävirralla tarvitsevat”, hän sanoo tiivistäen samalla setlementtityön ydinajatuksen.
”Työtäni on helpottanut, että setlementtiliikkeen periaatteet ovat yhtä oman arvomaailmani kanssa. Keskeistä on asiakkaiden tasavertainen kohtaaminen. Ukonhatussa emme katso heitä ylhäältä alas.”
Palveluntuottajalta vaaditaan jatkuvaa valppautta aistia yhteiskunnassa syntyviä tarpeita – ja kykyä vastata niihin.
”Lisäksi pitää osata luoda toimivat yhteistyöverkostot. Ilman niitä ei synny pitkäjänteistä ja tuloksellista toimintaa”, Teerineva tietää ja nostaa esimerkiksi Ukonhatun toiminnan alkuajat.
”Mammakahvila toimi hyvin, musiikki soi ja ihmiset viihtyivät. Mutta koko ajan ajatuksissa raksutti kysymys, mitä muuta ja isompaa voisimme tehdä. Silloin työssäni taisi olla raskaitakin vaiheita.”
Ukonhatun historiaan kuuluu myös muun muassa koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhoja.
”Toimintamme on koskettanut vuosien mittaan todella suurta joukkoa. Kun summaa työntekijämme, asukkaamme ja toimintaamme osallistuneet, se tarkoittaa satoja ihmisiä.”
Ukonhattu työllistää reilut 70 työntekijää ja on Leppävirran suurimpia työnantajia.
”Yhteistyö kunnan kanssa onkin toiminut alusta asti hyvin.”
Tunteiden koko kirjo tullut tutuksi
Eija Teerinevalle Ukonhatun luotsaaminen on ollut mahdollisuus tehdä merkityksellistä työtä, mutta myös kehittyä johtajana.
”Olen saanut oppia valtavasti uutta. Mutta paljon on ollut tehtävääkin. Jokaisen uuden palvelukodin valmistuttua olen ajatellut, ettei yhtään enää”, hän hymyillen sanoo.
Yli neljännesvuosisadan Ukonhattua luotsannut Teerineva tunnustaa, että vuosiin on mahtunut tunteiden koko kirjo.
”Olen usein ylpeä toiminnastamme ja tuloksistamme. Mutta hetkittäin olen kokenut myös epävarmuutta.”
Kasvu johtajaksi on tarkoittanut yksinäisyyden sietämistä.
”Tämä on vaatinut opettelua. Joskus olen kokenut vaikeaksi sen, että työnantajan ja työntekijän välillä saatetaan nähdä vastakkainasettelua. Tällaiset tilanteet opettavat nöyryyttä, mutta näkemään myös yhteistyön, luottamuksen ja työtoverien keskinäisen arvostuksen merkityksen.”
Henkilökunnalla on työssään sydän mukana
Toiminnanjohtajan urakkaa keventävät osaavat työtoverit.
”Ukonhatussa on aina ollut töissä huippuammattilaisia. He tekevät asiakastyötään sydämellään ja sitoutuneesti. Tiedän, että he varmasti hoitavat tehtävänsä. Voin aidosti luottaa myös siihen, että meillä asiakas saa parhaan mahdollisen tuen”, Eija Teerineva antaa tunnustusta.
Ukonhatun tulevaisuutta pohtiessaan hän näkee paljon mahdollisuuksia.
”Setlementtien tuottamille palveluille on varmasti tilausta jatkossakin. Tämä toki edellyttää, että pysymme ajassa kiinni. Toimintaa pitää kehittää ja mukauttaa. Myös toiminnan rakenteita pitää uskaltaa muuttaa, jos tilanne vaatii. Ei kannata myydä sellaista, jota kukaan ei tarvitse. Yhteiskuntaa pitää seurata, herkällä kuulolla.”
Suuria muutoksia ajatellessaan Teerineva kääntää katseensa Ukonhatun nuoriin osaajiin, joilla on pitkästi työuraa jäljellä:
”Luotan, että heistä löytyy pitkän tähtäimen kehittäjiä. Sellaisia Ukonhattu tarvitsee.”